Tarina vanhasta ystävästä (M)

Tahdon kertoa sinusta

Loistokkaasta paluustasi,
Jota en toivonut aivan vielä
Sinä tulit pikkuhiljaa hiipien tälläkin kertaa, niin etten voi varmaksi sanoa koska olit taas läsnä
En voi sanoa ikävöineeni mutta osasin sinua olla vastassa, olet niin tuttu, niin minulle oikea

Tunnistan sinut jo kaukaa

Kalpean ihosi, likaiset hiukset ja ilmeettömän irvistyksen

Vaikka en sinua toivo koskaan, tahtoisin silti kiittää
Siitä että sinun kanssasi mikään ei tunnu miltään
Annat armahduksen
Päästät elinkautisvangin lomalle
Nypit tunteet yksi kerrallaan irti sielusta
Kuin linnulta revitään höyhenet
Ja jätät tilalle tyhjyyden, suorastaan lohdullisen
Pimeän mustan aukon joka ahmii mitä vaan ja kenet vaan ettei olisi niin ammottavan kammottavan tyhjä

Sinä olet tummat varjot silmien alla
Kun vietän yöt miettien häntä, heitä, meitä
Sinä olet pölykerros siinä missä ennen oli vain kloriitin tuoksu ja pesuaineista verestävät kädet
Koska kädet sinä leikkaat irti
Enkä jaksa niitä edes kaivata
Leikkaat jalatkin etten pääse pakoon sinua
Viet ääneni etten voi kertoa sinusta kellekään
Istutat päähäni totuuden, ei kukaan välittäisikään kuulla

Sinä käsket olla hiljaa kun pitäisi puhua

Laitat sanoja suuhun silloin kun on tarkoitus olla hiljaa

Niitä rumia joita en tunnista enkä tarkoita

Sinä teet minusta vieraan ja väsyneen

Jonkun jota itsekin kavahtaisin

Et viihdy ulkona missä on ihmisiä, ääniä ja elämä

Siksi me pysymme näiden seinien sisällä

Enhän minä tarvitse mitään muuta kuin sinut

Sinä olet veitsenterä joka uppoaa minuun

Ettei se kääntyisi käsissäni niihin jotka sen ansaitsevat

Koska itsensä silpomisesta ei joudu vastuuseen

Sinun kanssasi eläminen riittää vankilaksi

Sinä saat minut ikävöimään kaikkea mikä on pahaa ja sairasta

Kaikkea mistä sinä olet syntynyt ja mikä on hyväksi sinulle

Osaat ottaa muodoksi pahimman pelkoni

Väläyttelet muovista hymyä, sitä jonka saalistaja näyttää saaliille

Ja kuiskit korvaani sillä äänellä joka rakastaa kuunnella itseään

Ja kaikki on taas kasteista kesäyötä jonka painon alla ei saa henkeä

Sinä olet harmaa tupakansavu ja sameat silmät
Niin monta lasillista että en pysy laskuissa
Häpeä ja helpotus yhtä aikaa 
Olet kaikki se mitä vannoin etten enää koskaan näkisi

Sen jälkeen kun sinut viime kerralla hyvästelin
Sinä viet minulta kaiken ja avosylin annan mitä vain
Koska minä en jaksa sitä kaikkea, sinusta voipuneena

Kesytät kesyttämättömän ja ammut alas sen joka ei koskaan kaadu

Sinusta seuraava on se josta ei ole paluuta

Saat sen kuulostamaan helpolta ja kauniilta

Sanot, sinä voit viedä minut sinne ihan koska tahansa

Siellä ei ole kipua vaan kaikki mitä joskus toivoin ja kaikki kaunis mitä olen saanut koskettaa

Matka sinne ei ole raskas, vaikeampaa on tämä jyrkänteellä tasapainottelu

Vaikeinta on lähteä

Kuljen ympyrää risteyksessä, vaihtoehtoina elämä jota en osaa elää

Ja jokin aivan tuntematon josta tiedän vielä vähemmän

Matkaoppaana sinä, vanha ystävä, masennukseni.