Flashback kevääseen! (H)

Totesin tässä kun mietin että mitä kirjoittaisin seuraavaksi, että ajatuksia mistä kirjoittaa olisi paljon - mutta - aikaa kirjoittaa perheen sairastuvalla ei ole ollut :( sitten löysin tekemäni tekstin keväältä! Tämä ajatus elää edelleen vahvasti ja yritän kovasti elää sen mukaan... Yritän... Kirjoitin tämän toukokuun alussa.

NYT ON AIKA ELÄMÄNMUUTOKSEN!
Viime yö meni murehtiessa ihmissuhdekiekuroita.
Tänään ollessani kävelyllä, tein päätöksen. Mulla menee aika hyvin tällä hetkellä. Jos ei lasketa lasten sairastelua ja omaa selkää, minä voin hyvin. En olisi päässyt kokemusasiantuntija koulutukseen, jossen voisi hyvin. Olen 2,5vuoden terapian jälkeen päässyt jo tosi pitkälle, matkaa on vielä mutta hyvissä vesissä ollaan jo! Asiat menee paljon paremmin kuin pitkään aikaan  - muutamaa ihmissuhdekiekuraa lukuunottamatta. Tulin siihen tulokseen, että nyt en enää jaksa. Haluaisin että saisin asiat korjattua mitä on tapahtunut, ja mitä olen tehnyt. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja muiden ajatusmaailmaa on vaikea muuttaa.

Mulla on mielenterveysongelmia, kyllä. Tulen loppuelämän syömään lääkkeitä enkä voi aina vaikuttaa omaan olooni tai tekemisiin. Olen nyt saanut kaksi kertaa elämässäni sellaisen kohtauksen, josta mulla ei ole itsellä jälkeen päin hirveesti havaintoa mitä tapahtui. Joudun sokeasti luottamaan siihen mitä muut sanovat mun tehneen. En pysty uskoa tehneeni asioita joita tein, mutta kai sitten niin on tapahtunut. En voi peruuttaa tapahtunutta, mutta en koe olevani täysin syyllinen, ja yksin syyllinen, kaikkeen mitä on sattunut. Se en ollut minä joka ne asiat teki, vaan joku minun kehossani oleva olento..

Olisi ihana jos kaikki pystyisivät ymmärtää mitä tarkoittaa sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tai tunne-elämältä epävakaata persoonallisuushäiriötä. En lähde tähän niitä avaamaan, jos kiinnostaa niin googlaa. Kerron vain sen, että en aina välttämättä tiedä/tiedosta mitä teen. Olen herkkä ja tunteellinen. Välitän ystävistäni ja haluan auttaa heitä - saan itselleni myös apua ja paremman olon siitä jos saan auttaa muita. On ikävä kuulla, että mulle ei uskalleta puhua omasta olosta, kun pelkää miten minä reagoin siihen! Ei näin!

Olen hakeutunut kokemusasiantuntija koulutukseenkin juuri sen takia, että saan auttaa muita! Olen päässyt suurimmasta osasta kokemuksiani yli - tai ainakin saanut käsiteltyä ne. Olen sinut asioiden kanssa. Saatan hetkittäin kokea pieniä masennus- ja itsetuhoisuuskohtauksia, mutta ne menee nopeasti ohi! Sairauteen kuuluu jaksottaiset maniat ja masennukset - deal with it! Lääkkeet lieventää niitä, mutta niitä tulee jokatapauksessa olemaan. Olen myös psykoosiin taipuvainen. Olen kuitenkin tasapainoinen, kun elämässäni ei tapahdu mitään hirveän mullistavia asioita. (Esim. naimisiin meno tai jonkun kuolema/poistuminen mun elämästä)

En syytä ketään mistään. Uskon, että voi olla vaikeaa olla mun ystävä. Ajoittain raskasta, mutta pääasiassa toivottavasti kivaa - jos vaan vietät kanssani aikaa useammin kuin kerran puolessa vuodessa. Ja olisin enemmän kuin onnellinen jos haluat olla ystäväni <3

Päätökseni on, että en halua elämääni asioita ja/tai ihmisiä, jotka eivät pysty hyväksymään minua sellaisena kuin olen. Minä pyrin hyväksymään minun elämässäni olevat ihmiset - kaikkine virheineen! Niitä löytyy minustakin. Kukaan ei ole täydellinen, pitää vain oppia olemaan epätäydellisiä yhdessä. Asioista voi aina puhua, ja useimmiten ne ovat sovittavissa jos niistä puhutaan ajoissa.

.

Kiitos ja anteeksi! <3