Heipä hei taasen.
Aloitin maanantaina työkokeilun Hope - Yhdessä ja yhteisesti ryssä täällä Tampereella.
Tää on ollut ihan mahtavaa! Oon saanut näin alkuun olla päivät koneella ja vastannut kesän jäljiltä miljoonaan sähköpostiin. Aika hauskaa se on, tosin rankkoja tarinoita saanut lukea.
Jatkossa pääsen, jahka vähän harjaannun tässä, niin vastaanottoon ja vastaamaan puhelimeen. Ja todennököisesti jossain kohtaa täyttelemään hyllyjä jos on tarve.
Pelkäsin ihan sikana, ja näköjään turhaan, että en jaksa noita aamuherätyksiä ja sitä että en saa vetää hitaita aamuja enää. Kun aiemmin se on ollut sitä että herätys, lapset päikkyyn ja takas nukkuun. Mutta ainakin vielä pelko on ollut turha. Oon jaksanut tuon 5tuntia yllättävän hyvin, ja aina on päivän päätteeks ollut sellainen olo et kyl tätä pari tuntia olisi vielä jaksanut tehdä.
Mulla on näin ekan kuukauden ajan 20h/vko, jota tein ainakin tän ekan viikon niin että olin neljänä päivänä 5tuntia ja tämä perjantai oli siten vapaa. Mutta katsotaan miten jatkossa. Toisaalta se tuntuu hölmöltä olla vain neljä tuntia, kun näköjään jaksan tuon viisikin tuntia ihan hyvin. Ja tuossa hommassa kun pääsee vauhtiin niin ei malttaisi lopettaa, ja sähköposteja riittäisi kyllä siihen kahdeksaankin tuntiin!
Tää eka viikko on siinä mielessä ollut muista syistä rankka, kun molemmat ipanat kipeinä. Perusfllunssaa vain, ei koronaa. Ei ainakaan oo mitenkään vahvat oireet, nenä vaan vuotaa ja vähän lämpöä vaihtelevasti :D karanteeniinhan he joutui jokatapauksessa, ainakin siihen asti kun päästään testeihin, joita jouduttiin odottaa loppupeleissä neljä päivää. Mennään siis tänään illalla testeihin... Odotan kauhulla sitä kun alle kolmevuotiaalle tungetaan se tikku nenään :(
Kerron taas jossain kohtaa miten sujuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti