En kannusta ketään juomaan. En tuomitse jos juot. Kerron vain omista kokemuksista.
Nuorempana sitä tuli nautittua enemmänkin. Yläaste ikäisenä ensimmäisen kerran join äidin baarikaapin tyhjäksi ja lääkekaapin. Ensimmäinen kokemus alkoholista ei siis mukava.
En yläasteella muuten juonut juuri ollenkaan, mutta lukioaikana sitten tutustuin siihen paremmin. Ysin päättäjäisbileisiin äiti osti ensimmäisen "luvallisen" pullon.
Lukioaikana mulla oli iso kaveriporukka jonka kanssa tuli sitten juhlittua. Oli lukiobileitä ja sitten erikseen omien kavereiden bileitä. Sitten kävin siskon ja serkkujen kanssa bilettämässä. Join jo alaikäisenä, ja kävin baareissa. Ajokortin saatuani olin pääasiassa kuskina.
Ammattikorkeakoulussa jossa olin vuoden, olin mukana huvitoimikunnassa, ja olin pääasiassa opiskelijabileissä töissä. Lisäksi olin baarimikkona opiskelujen ohessa ja sen jälkeen, ja pääasiassa tiskin takana, en edessä. Kun muutin omilleni, niin pidin kavereille bileitä ja tuli sitä alkoholia jonkin verran nautittua. Ei kuitenkaan niin että sitä voisi sanoa millään tavalla ongelmaksi, tissuttelua se pääasiassa oli.
Lasten syntymän jälkeen, syystäkin, alkoholin käyttö on vähentynyt huomattavasti. Joskus tulee juotua lasi viiniä silloin tällöin, ja jos saadaan lapset hoitoon niin voi ottaa muutaman lasin enemmän. Juhlatilanteissa saatetaan sitten ottaa enemmänkin, mutta ei enää kaatokännejä. Tissuttelua vain.
Miten alkoholi minuun vaikuttaa?
Nuorempana alkoholi ei vaikuttanut käyttäytymiseeni mitenkään ihmeellisesti erilailla kuin muihinkaan. Tuli itkupotkuraivareita ja humalaista pikkusekoilua. Ei sen kummempaa. Vasta 21vuotiaasta eteenpäin on pari kertaa alkoholia nautittuani tullut "kohtauksia". Lisäksi riskikäyttäytyminen ja impulsiivisuus voimistuu, etenkin jos on menossa maniavaihe.
Muutaman lasin jälkeen on mukava fiilis. Rentoutunut. On kivaa ja hauskaa. Seksuaalinen viettti herää :D Pystyn kuitenkin juoda aika paljon ennen kuin alkaa seuraava vaihe. Sitten kun juominen lisääntyy niin tulee herkkä fiilis, tosi itkuherkkä ja suuttumisherkkä, otan itseeni helposti. Sitten tulee oksennus. Aamulla on jo parin lasin jälkeen krapula. Ei oo mun juttu juoda paljon. Nykyään.
Ammattikorkeakouluaikana pystyin juoda keissin kaljaa ja pullon viinaa eikä tunnu missään eikä ollut krapulaa. Ei tullut itkupotkuraivareita eikä oksennusta. Olin uskomattoman "hyvä" juoja. Vaihtareiden kanssa oli kivaa ja hauskaa ja bilettäminen oli loistavaa.
Kohtaukset ovat olleet vaihtelevan rankkoja.
Kerran päädyin putkaan. Tosin en tiedä sainko baarissa lasiin jotain vai johtuiko vain neljästä lasista viiniä. Kohtauksessa makasin keittiön lattialla ja potkin kaappeja ja sekoilin jotain omiani. Kaverit soitti ambulanssin mutta paikalle tuli myös poliisit. Kaverit sanoi että jossei Hilkkaa viedä sairaalaan niin sit se jää tänne, mut poliisit veikin mukanaan. Olisin kuulunut rauhoittavien kanssa sairaalaan. Elämäni toisiksi kamalin yö tuli vietettyä putkassa.
Elämäni kamalin yö oli hääyöni. (Koomista kyllä.) (Kamalin siksi, että pelkäsin kuollakseni että kohtauksen takia multa viedään lapset, ja menetin kaksi ystävää....) Tietenkin häissä tuli nautittua alkoholia. Kohtaus saattoi myös johtua siitä, kun kahden vuoden suunnittelustressi laukesi. Voisi melkein sanoa että se oli jonkin asteinen "psykoosikohtaus". En itse edes muista tästä paljoa, mutta olen ollut sekava ja mulle soitettiin ambulanssi. Ambulanssimiehetkin nauroi että ei heitä siellä tarvita, vaan olen vain kännissä...
En aio lopettaa alkoholin käyttöä. Juon lasillisen viiniä rentoutuakseni. Saatan vetää bileissä vähän enemmän. Jos kohtaus tulee niin tulkoon. En juo kuin turvallisessa seurassa. Joku tuttu on aina mukana, niin se tietää miten toimia. SE ON TÄRKEÄÄ: Turvallinen seura ja että vähintään yks tietää mitä tehdä. Mihin soittaa tai kuinka rauhoittaa tilannetta.
Siinä vähän kokemuksiani alkoholista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti