Hypnoosia ja kutinaa (A)

Psykologi kysyi alkuviikosta, haluaisinko kokeilla hypnoosia. Olin kertonut, että bussilla matkustaminen ja julkisilla paikoilla liikkuminen tuntuu taas hankalammalta, ja mieluiten välttelen varsinkin vieraampiin paikkoihin menemistä. Pärjään kohtalaisesti tutulla reitillä, mutta jos matkalla pitää poiketa johonkin uuteen paikkaan tai bussi on reilusti myöhässä, alan stressata hirveästi ja hyperventiloida ja muutun niin levottomaksi, että on mahdoton pysyä paikoillaan. On pakko kävellä vaikka bussipysäkin ympäri, sama se miten tyhmältä se näyttää että pyörin siinä ympyrää.

Bussilla matkustamisen vaikeuskin liittyy varmaan uuden SSRI-lääkkeen aloitukseen (siitä lisää täällä), koska ahdistus on voimistunut sen jälkeen kun kolme viikkoa sitten aloitin lääkkeen. Toivottavasti olo tästä kohta tasoittuu, muuten pitää alkaa miettiä sopiiko tämäkään lääke minulle… Siitä puheen ollen, sain psyykksiten oireiden lisäksi jonkin allergisen reaktion: ylävartalon iho on punaisten paukamien peitossa. Lääkärin mielestä ihottuma on lievä, vaikka omasta mielestäni näytän ruttotautiselta ja raavin paukamia minkä kerkeän. Koska ei voida sanoa varmaksi että reaktio johtuu uudesta lääkkeestä, lääkekokeilua voidaan edelleen jatkaa. Nyt syön sitten myös allergialääkettä. Huoh. 

Mutta hypnoosista. Soitin hypnoosihoitoa tarjoavalle psykologille ja sovimme ensimmäisen käynnin. Silloin ei vielä kokeilla itse hypnoosia, vaan psykologi kyselee taustastani ja kertoo minulle hypnoosista. Olen aivan innoissani, olen halunnut kokeilla tätä jo kauan, en vaan ole saanut aikaan alkaa selvitellä miten hypnoosihoitoon pääsee. Mutta nyt se järjestyi kuin itsestään. Joskus näinkin.