Viime aikoina mielen päällä on jostain syystä ollut pahan ihmisyyden käsite ja se miten tiettyihin mielenterveyden- ja/tai persoonallisuuden häiriöihin yhteiskuntamme suhtautuu. Ensinnäkin kummastuttaa se miten narsismista on tullut oikein muotisana tällä hetkellä ja psykopaatti tulee hyvänä kakkosena. Kenenkään kokemuksia ei pitäisi vähätellä mutta pikkuhiljaa alkaa kummastuttaa kun kuuntelee ihmisten juttuja ja joka toisen jokainen eksä, pomo tai kaveri on narsisti. Varmasti osa tapauksista onkin totta mutta ihmisten tulisi muistaa että joku voi olla aivan täysi kusipää tai esimerkiksi valehdella, pettää, manipuloida, haukkua tai olla väkivaltainen eikä siltikään sairasta narsistista persoonallisuushäiriötä.
Kun käymme taistelua mielenterveyden tabujen poistamiseksi ja saadaksemme ihmiset tietoisemmiksi mielenterveydestä, on mielestäni myös tärkeää kiinnittää huomiota joko väärien termien käyttämiseen tai niiden aiheettomaan viljelyyn.
Tästä pääsemme seuraavaan mieltä painavaan kysymykseen. Onko olemassa yksiselitteisesti hyviä ja pahoja ihmisiä? Itse en todellakaan usko siihen. On hyviä ja pahoja tekoja joskin niissäkin voi olla monta puolta. Ihmisillä voi olla pahoja ominaisuuksia mutta onko hän silti läpeensä paha? On todella helppoa esimerkiksi lukea uutisotsikko ja lausahtaa; "No hyi mikä hullu, loppuiäkseen vankilaan vaan tommoset." Kuinka moni myöntää syyllistyyneensä? Minä ainakin. Mutta onneksi nykyään olen viisaampi edes jollain lailla.
Esimerkkinä voisin ensiksi ottaa ryöstöt ja ylipäätään omaisuusrikokset. Jos luemme uutisen siitä että joku on ryöstänyt vaikkapa lähikaupan tai apteekin, kommenttiosio on täynnä haukkumista ja tyhjänpäiväistä suunsoittoa siitä kuinka tuommoiset pitäisi vaan laittaa telkien taakse kymmeneksi vuodeksi tai mielellään venäjälle vankilaan kun Suomessa on liian hyvät olot ja lässynlää. Selvää on että paha teko on tehty ja siitä tulee saada seuraamuksia, mutta kuinka moni tietää miksi niitä kioskeja ja apteekkeja oikeasti ryöstetään? Tekijä on lähes aina päihderiippuvainen joka joko velkaantuneena pakotetaan hankkimaan rahat tavalla tai toisella, tai joka ei kestä vieroitusoireitaan varattomana vaan menee mieluummin vankilaan kuin kestää sitä helvetillistä olotilaa. Mikään selitys ei tee teosta hyväksyttävää, mutta joskus pieni pala ymmärrystä olisi kohdillaan. Kukaan ei päätä ryhtyä päihderiippuvaiseksi vaan siihen tilaan ajaudutaan pikkuhiljaa ja usein niin vakavien ongelmien takia ja kautta, että siitä on turha vain tätä henkilöä itseään syyttää.
Ryöstäjä saa usein parin vuoden kakun. Hän istuu sellissään pari vuotta pyöritellen peukaloitaan ja vieraantuen ulkomaailmasta ja hänen odotetaan kävelevän vankilasta muuttuneena ja raittiina ihmisenä. Ei tarvitse olla kovin fiksu tajutakseen, että eihän se ihan niin toimi. Miksei vankeusrangaistusta voisi suorittaa päihdehoidossa kuntoutuen, jonka jälkeen olisi huomattavasti todennäköisempää, että tämä henkilö palaisi rikoksia tekemättömäksi ja tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi?
Esimerkkejä on lukuisia. Väsynyt ja sekava vanhempi yrittää riistää omansa ja lapsensa hengen. Jatkuvaan väkivaltaan ja kuolemanpelkoon väsynyt nousee kerrankin lyöjäänsä vastaan puolustaakseen itseään ja menee liian pitkälle. Paha teko on tapahtunut, mutta onko ihminen paha jos hän on esimerkiksi hoitamattomien mielenterveyden ongelmien, unenpuutteen tai trauman takia sekaisin?
Vain pieni osa meistä on psykopaatteja jotka eivät omaa moraalikäsitystä tai normaaleja tunteita, tai niin sairaita yksilöitä jotka täydessä ymmärryksessä tekevät kamalia asioita ja saavat niistä nautintoa.
Minä olen entinen narkomaani ja silloiseen elämääni kuuluivat rikokset ja pahat teot. Aloin käyttää päihteitä jo nuorena, vain turruttaakseni pahan olon johon en muuten saanut tai osannut ottaa vastaan apua. Tekeekö tämä minusta pahan ihmisen että en enää kestänyt unettomuutta, jatkuvia muistikuvia siitä miten minua satutettiin tai sitä miten en osannut käsitellä tunteitani kun sitä ei oltu opetettu tai siihen annettu lupaa?
Minut on tuomittu sekä törkeästä omaisuusrikoksesta että törkeästä väkivaltarikoksesta ja näiden lisäksi olen tehnyt paljon inhottavia asioita joista en vain ole jäänyt kiinni. Vaikka olen tehnyt pahoja asioita en silti koe olevani paha ihminen. Minunkin tekemiäni rikoksia käsittelevien uutisten kommenttiosioissa minut tituleerattiin pahaksi ihmiseksi joka saisi mädäntyä vankilassa lopun ikäänsä tai vaikka kuolla pois. Olisiko näiden ihmisten mielipide muuttunut, jos he olisivat tienneet mitä oli taustalla - veikkaan että olisi.
Minulla on ollut ystäviä ja tuttuja jotka ovat tappaneet tai murhanneet, ja jos olisin lukenut vain lööppejä niistä tapauksista olisin varmaan itsekin ajatellut, että "hyi kamalaa tuon on pakko olla paha ihminen". Mutta en hetkeäkään tuntenut oloani turvattomaksi heidän kanssaan. Tappajakin ostaa maitonsa kaupasta, itkee pahaa oloaan, puolustaa ja rakastaa läheisiään ja on ihan yhtä ihminen kuin sinäkin.
Jos diagnoosini, oireeni ja haitalliset käyttäytymismallini listattaisiin, olisin varmasti paha ihminen. Jos katsoo rikosrekisteriäni tai luottotietojani, olen todellakin paha ihminen.
Entä jos tiedetäänkin vain se, että esimerkiksi en hyväksy tai käytä väkivaltaa, rakastan luontoa ja voisin asua kirjastossa enkä suinkaan missään syrjäkujalla potkimassa mummoja. Toteutan kiintymysvanhemmuutta kasvatusmuotona ja harjoitan mindfulnessia. Aion käyttää aikani ja voimavarani, elämäni siihen että autan muita ja yritän rakentaa parempaa huomista sen sijaan, että kartuttaisin maallista mammonaa, koska näitä hommia ei tosiaan tehdä rahan takia. Kuulostaa ihan hyvältä tyypiltä?
Ehkä olennaista ei ole se mitä luemme raporteista, oirekuvista tai lööpeistä vaan se mitä niiden takana on. Ihminen. Virheineen ja menneisyyksineen, kipuineen ja ominaisuuksineen. Jokainen yhtä arvokas ja yhtälailla sekä hyvä että paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti