Tästä ei tuu pitkä juttu.
Mulla on ollut aiemmin jo oireena satunnaisia paniikkikohtauksia, syistä jos toisista.
Vuoden alussa sattui yks juttu (tästä ehkä erikseen omaa juttua joskus), jonka johdosta oon saanu "nurkkaan ajamisen pelon" - en tiiä onko sille hienompaa sanaa.. Mua ei pelota ahtaat paikat eikä periaatteessa suljetut tilatkaan (okei, ehkä vähän), mutta se että ihmismassa, tai yksikin ihminen, jos ajaa mut nurkkaan (tai sulkee multa poispääsyn) niin siinä on resepti paniikkikohtaukselle...
Olen joutunut tuon tammikuun jälkeen ilkeiden katseiden kohteeksi kun kuljen bussissa.
Jos tuo herkullinen paikka vaunupaikkojen jälkeen (jossa on vapaata tilaa naaman edessä) ei ole vapaana, joudun istua käytäväpaikalla jättäen ikkunapaikan tyhjäksi. En kuitenkaan laita laukkujani yms siihen paikalle vaan jätän sen tyhjäksi. Jos bussi tulee täyteen niin joku on saattanut joskus kysyä nätisti onko paikka vapaa, ja olen päästänyt tämän istumaan sinne, mutta useimmiten (kun suomalaisethan ei puhu tuntemattomille) ihmiset tyytyy tuijottamaan mua pahasti. Pari kertaa olen kyllä sanonut käytävällä seisovalle tyypille että paikka on kyllä vapaa, en vain itse pysty istua siinä. Kerran sain bussimatkan ajaksi tästä hyvän keskustelun aikaiseksi sen tyypin kanssa joka siihen istui. Hän arasti kysyi että saako udella, miksi en pysty istua siinä, eikä tuominnut minua kun kerroin. Joku joskus totesi kun kirjoitin asiasta omaan facebookiin, että ei pitäisi sitten edes matkustaa julkisilla jos se on
niin ahdistavaa... Onko tämäkään sitten ratkaisu? Kuitenkin olen maksanut bussilipun, joten olen yhtä oikeutettu istumaan bussissa kuin muutkin, ja vien vain yhden paikan - tosin kun
usein bussissa näkyvät tyypit joilla on laukku omalla penkillä :D
Olisi ihana jos ihmiset uskaltaisivat avata suunsa, eikä tuomitsisi heti kun näkevät jotain
joka ei välttämättä olisi suotavaa käytöstä. Koska kaikki ei ole aina niin yksiselitteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti