Nukkuminen. Se on asia mikä ei kaikille ole itsetäänselvyys. On jaksoja jolloin unentarve vähenee ja välillä haluaa nukkua koko ajan. Itsellä nämä menee käsikädessä mania- ja masennuskausien kanssa. En nuku enää ilman lääkkeitä, uni ei vain tule, tai jos nukahdan niin herään parin tunnin päästä enkä nukahda enää uudelleen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä kun olen syönyt nukkumiseen lääkkeitä puolet elämästäni.
Uni on pakollista ihmiselle. Silloin kroppa lepää ja uusiutuu, jos sairastaa niin paranet nopeammin kun nukut. Unirytmit on mielestäni kaikille henkilökohtaiset, ei mielestäni tarvitse enää noudattaa yhteiskunnan suosimaa 22-6 rytmiä joka tietenkin sopii virastoaikoina töitä tekevälle. Harmittaa että jotkut ihmiset karsastaa sellaisia jotka vaikka menee kolmelta yöllä nukkumaan ja herää puoliltapäivin. Sehän on esimerkiksi ravintolatyöntekijälle ihan normaalia! Itse tarvitsen sen kahdeksan tuntia yöunta, muuten olen aamulla todella tokkurassa. Ja lapsien myötä mullle se unirytmi on noin 21/23-7/9 (vaihtelee monelta pääsen nukkumaan ja monelta lapset herää).
Olen viime aikoina nähnyt todella paljon painajaisia.
Mun unet on todella todentuntuisia. Onhan mulla vilkas mielikuvitus juu, ja unet ei aina oo sellaisia "oikeita" et voisi tapahtua oikeasti, esim. kaikki möröt ja fantasiaolennot sun muut. Vaikka uskonkin jonkinasteiseen "toisenlaiseen" todellisuuteen, niin joskus unissani näkemät asiat menee jo vähän yli.
Mutta kaikkein pahimmat unet on ne, jotka sekoitan oikeaan elämään. Joskus päivisin tulee hetkiä jolloin joudun miettiä tapahtuiko joku asia unessa vai oikeasti - uskallanko ottaa jotain asiaa puheeksi jos vaikka se onkin tapahtunut unessa ja muut on sitten ihan pihalla mitä selitän. Tai mietin et miksi oon vihainen jollekin, et onko syy oikeassa elämässä vai unimaailmassa. Muutamalle ihmisille uskallan sanoa suoraan et hei, nyt en oo varma ollaanko puhuttu tästä asiasta vai ei :D
Ne todentuntuisimmat unet on kamalia. Se tunne kun herään yöllä tyyny märkänä hiestä tai kyynelistä, kun olen menettänyt perheeni tai avioliitto on mennyt kun mies pettänyt tai muuta vastaavaa. Mulla on aina ollut vaikeuksia todellisuudentajun kanssa. Ja mun unet ja vilkas mielikuvitus ei paljon auta asiaa.
Joillakin lääkityksillä mulla on ollut vaiheita elämässä että en oo nähnyt unia, ja nukkuminen on joskus sellaista että en esimerkiksi ole saanut itseäni hereille jos näen painajaisia. Olen miettinyt johtuuko se lääkkeistä. Unessakin tuntuu useimmiten siltä että se on totta, sitä oikeaa elämää - harvemmin uneni on niitä joissa tiedät heti että tämä on vain unta, katsotaan mitä tapahtuu.
Joskus näen enneunia, tai sellaisia unia, että kun myöhemmin elämässä tapahtuu jotain, tajuan että tän oon nähnyt aiemmin jo unessa ja tiedän mitä tapahtuu. SE on tosi hämmentävää. Välillä unet on sellaisia, että saan niistä vinkkejä mitä mun kannattaisi oikeassa elämässä tehdä tai jättää tekemättä - tän koen hyödyllisenä. Saan ideoita esimerkiksi sisustukseen tai mistä kirjoittaa seuraavaksi. Jopa joku herkkuresepti saattaa putkahtaa mieleen! nami.
Oon niin kateellinen mun miehelle näissä asioissa. Sitä ei ikinä pelota mennä nukkumaan sen takia että pelkää mitä unia näkee. Pikemminkin odottaa innoissaan et mitähän sitä ens yönä pääsee tekemään. Sit se ketutus kun aamulla herää kesken jonkun kivan jutun. Mutta se osaa senkin et menee takas nukkumaan ja uni useimmiten jatkuu siitä mihin se jäi :D
Millaisia unia sinä näet?
Olemme kolme mielenterveyskuntoutujaa. Kolme kokemusasiantuntijaa. Kolme äitiä. Kolme erilaista tarinaa. Laitoimme blogin pystyyn voidaksemme auttaa muita samalla auttaen itseämme. Blogiin tulee myös meidän erilaisia tapoja purkaa omaa oloa: kuvia ja runoja, laulunsanoituksia yms... Toivomme tämän blogin tuovan vertaistukea, lisäävän tietoisuutta mielenterveydestä ja toimivan kanavana purkaa omia mietteitä ja tuntemuksia. Jos yhdellekin tästä on apua, koemme onnistuneemme!
