Masennuskausi kurkistelee nurkan takana (H)

Vähän olisi sellaiset fiilikset että masennus alkaa taas näyttää merkkejään.
Tämä "karanteenissa" olo ja sosiaalisen elämän puutos vaikuttaa muhun heti. 
Oon niin sosiaalinen eläin, ja tarvitsisin sen henk.koht kasvokkain olemisen. On sitä 
tullut ylläpidettyä suhteita tietenkin tänä korona-aikana, videopuheluilla sun muilla, 
ja aktiivisesti toimin KoKoAn hallituksen eri työryhmissä jossa se ihmiskontakti 
tulee läppärillä - mutta ei se korvaa sitä oikeaa ihmiskontaktia. Kauhea ikävä painaa 
läheisiin ja ahdistaa kun ei tiedä koska heitä saa taas tavata kasvokkain.

Olen yrittänyt aktivoida itseäni eri tavoilla, yrittänyt jaksaa siivota ja touhuta lasten 
kanssa. Mutta nyt kun sain äitini muuton hoidettua, johon meni kaksi viikkoa kauheeta säätämistä, niin nyt on mehut pois. Ei jaksa mitään. Pyykkikoneen päälle laittaminenkin
vaatii niin ison ponnistuksen ettei ole tosikaan. KoKoAn hallitushommat on ollut oikeastaan ainoat asiat mitä on jaksanut tehdä, ja halunnut tehdä - ja on ollut innoissaan tekemässä niitä. Muuten kaikki tuntuu pakkopullalta.

Lisäksi minua ahdistaa ihan sikana se, että mun hoitokontakti on nyt tauolla.
Tai oikeastaan jatko on täysin auki. Kun minua "hoitanut" sosiaalityöntekijä jää nyt
lomalle ja siitä sitten eläkkeelle niin hoitoni jatko on täysin auki ja se menee joka
tapauksessa jonnekin alkusyksyyn kuulemma. Lääkärisuhde onneks pysyy samana, 
mutta sen kanssa hoidetaan vaan kuntsarin jatkot ja lääkitykset. Joten ei paljon lohduta.

Lapsien kanssa olen yrittänyt jaksaa, mutta väsymys painaa ihan sikana. Nukun ehkä
liikaa jopa, mutta en vaan meinaa pysyä iltaisin hereillä ja aamuisin tekisi mieli jatkaa 
vain unia. Ja päikkäreille menen välillä nuoremman ipanan kanssa. Ulkona yritän käydä 

Itsetuhoiset ajatukset ovat onneksi pysyneet jossakin kaukana, mistä olen todella todella
onnellinen! Yleensä ne tulee ensimmäisten joukossa kun masennuskausi alkaa näyttää
merkkejään, ja siitä huomaan vasta että nyt on jotain vialla. Jotenkin tuohon jatkuvaan
väsymykseenkin tottuu ja oppii elämään sen kanssa. Mietin vaan että miten saisin
itseni jotenkin jaksamaan iltaisin valvoa vähän pidempään ettei tulisi nukuttua kellon ympäri.
Koska varmasti tuo liikaa nukkuminenkin väsyttää! Eikö?