keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Jatkoa kuntoutumiseen ? (H)

Nyt ollaan jännän äärillä. Alkuviikosta laitoin postin matkaan hakemuksen terapian jatkosta, ja lausunnot lääkäriltä sekä terapeutilta odottaa jo Kelassa. Terapian muotona olis sit Kelan tiedoissa vaativa lääkinnällinen kuntoutus. Ja tänään näpyttelin hakemuksen laitoskuntoutuskurssille! Toivon tosiaan et noi molemmat menis läpi!

Taustalla on siis jo täydet 3 vuotta Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa. Viimeinen käyntini oli elokuun alussa. Meidän taloudellinen tilanne ei todellakaan anna periksi jatkaa terapiaa ilman kelan vähennyksiä, kun aiemminkin sain täydentävänä toimeentulotukena ne omavastuut kun ei olisi ollut varaa käydä terapiassa.

Psykoterapia kuitenkin katsottiin minulle olennaiseksi hoitomuodoksi tuolloin 2015, kun kunnallisella puolella ei olisi riittänyt resurssit minun hoitoon. Nyt kävi niin, että terapia kun päättyi, jäin tyhjän päälle. Mulla on vain lääkekontrollit ja sairasloman jatkamis käynnit psykiatrian polilla, muuten ei periaatteessa mitään. Kyllä ne sieltä yrittää jotain kolmannen sektorin palveluita mulle tarjota, mutta mitä oon itsestäni tässä 15-16vuoden aikana oppinut, niin tarviin säännöllistä keskusteluapua kaiken muun oheen. En pärjää omillani pelkästään lääkkeiden avulla.

Tässä yritetään viimeistä oljenkortta millä terapiaa voisi jatkaa samalla terapeutilla millä nyt kävin tuon kolme vuotta. Ei olisi mitään järkeä vaihtaa terapeuttia, kun olemme saaneet toimivan potilassuhteen meidän välille, ja voin luottaa häneen. Mahdollisuudet on kyllä lääkärin mukaan tosi hyvät saada jatkoa, mutta kaikki on nyt Kelasta kiinni. Terapeuttini ei ole listattuna vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen palveluntarjoajiin, se on todennäköisesti yksi ainoista syistä mihin hakemus voi kaatua.

Pakko kyllä sanoa että toi ihan täysin paska "käytäntö" (ei oo mikään virallinen juttu, mutta näin tuppaa tapahtuun) että kun olet käynyt läpi tuon kolme vuotta niin Kela vähän niinkuin olettaa että oot kuntoutunu ja samalla sit julkinen hoitopuoli ajattelee et ei tolle tarvii antaa säännöllistä puheapua enää polilla kun on jo käynyt terapian.. ymmärrän et polille on tunkua ja potilaita olis enemmän ku apua pystytään tarjota mutta kuitenkin, luulis et jotain sais järjestyyn. ei ne voi olettaa et jos on yli puolet elämästään oireillut ja sairastanut niin se parantuis kolmessa vuodessa. Tietty sitä sais jatkaa omakustanteisesti terapiaa, mut kuinka monella oikeesti olis varaa maksaa 300e kuussa??

Olin 2015-2016 kolme viiden päivän jaksoa laitoskuntoutuksella Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä "masennuskurssilla", josta oli kyllä apua. En päässyt silloin vielä kaksisuuntaiselle kurssille, kun se ei ollut diagnoosina vielä paperilla :( Sain kuitenkin vertaistukea ja apua masennusoireiluun. Olin porukan nuorin, kaikki muut oli melkein 20 vuotta (tai enemmän) vanhempia kuin mä... 

Nyt laitettin hakemus sitten ihan kaksisuuntaisen mielialahäiriön ryhmään Peurungalle. Mä niin toivon et pääsisin tonne. Edellisestä jaksosta oli tosi paljon apua, mutta se ei ihan vastannut täysin sitä mitä tarvitsin - tämä täyttäisi siihen nähden ehkä enemmän niitä mun "vaatimuksia" mistä voisin hyötyä.

Kaikki pitämään peukkuja pystyssä mulle <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti