Lääkekokeiluja (A)

Oksettaa. Keinuttaa niin kuin olisin laivalla. Neuroosini on saanut uusia kierroksia ja paniikkikohtaukset ovat herkässä. Aloitin uuden SSRI-lääkkeen reilu viikko sitten. Saan herkästi aloitusoireita, joten lääke aloitettiin varovaisesti: otan ensimmäisten parin viikon ajan puolikkaan tabletin joka toinen päivä, ennen kuin annosta portaittain nostetaan hoitotasolle.

Sain silti oireita. Pian lääkkeen aloituksen jälkeen juhlimme esikoisen 3-vuotissyntymäpäivää. Pelkäsin hysteerisesti, että kaikki juhlavieraat saavat ruokamyrkytyksen. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta neljään päivään kuin sitä, mitä kaikkia mikrobeja leipomani kakku sisältää. Googlailin tietoa ruokamyrkytyksistä, ja ahdistuin lisää. Juhlien jälkeen teki mieli lähettää kaikille vieraille viesti ja kysyä kuinka moni on sairastunut, ja kuinka vakavasti.

Juhlista on nyt viikko, eikä kukaan sairastunut. Olen huojentunut. Silti mieleni kehittelee jatkuvasti uusia huolenaiheita. Iltaisin on vaikea käydä nukkumaan, kun kierrän irrottamassa sähkölaitteiden töpseleitä pistorasioista ja tarkistelen, ettei hella vain ole päällä. Yhä uudelleen ja uudelleen. Taipumus tällaiseen oli olemassa jo ennen lääkkeen aloitusta, mutta aloitus on selvästi pahentanut oireita.

Toivon, että aloitusoireet pian helpottavat ja saan lääkkeestä apua paniikkikohtauksiin ja ahdistuneisuuteen. Edellisen lääkekokeilun kohdalla näin ei käynyt. Kun kerroin lääkärille oireistani, hän sanoi aina vaan, että annosta pitää nostaa, jotta siitä olisi minulle apua. Aina annoksen noston jälkeen ahdistus vain syveni. Mielialani kyllä koheni ja jaksoin hoitaa arkiaskareita paremmin, mutta kodin kynnys nousi aina korkeammaksi ja korkeammaksi ylittää, kun en tiennyt milloin ja missä paniikkikohtaus yllättää. Pyörryin paniikista kerran töissä ja kerran junassa, ja säikähdin sitä niin että aloin vältellä kotoa poistumista. Lääke ei tuonut missään kohtaa helpotusta, vaikka söinkin sitä puolitoista vuotta.

Tämä on nyt kolmas SSRI-lääke, jota kokeilen. Minulla on ollut paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja yleistynyttä ahdistuneisuutta jo lapsuudessa. Olen käynyt vuosien terapian, mikä auttoi minua kyllä ymmärtämään itseäni paremmin ja olemaan itselleni armollisempi, mutta ei vaikuttanut paniikkitaipumukseen mitenkään. Vuosien varrella olen kokeillut ravintolisiä ja luontaistuotteita, vähentänyt kofeiinia, sokeria ja hiilihydraatteja, lisännyt kasviksia ja liikuntaa ja opetellut meditoimaan, mutta paniikkikohtaukset tulevat ja menevät omaa tahtiaan riippumatta siitä, mitä teen. Tai no, sen olen huomannut, että jos olen kovin kiireinen ja stressaantunut, ahdistun helpommin. Olen karsinut kaiken sellaisen stressin elämästäni, mihin voin itse vaikuttaa, mutta uskon että sopivan lääkkeen löytyminen voisi vielä parantaa elämänlaatua.

Harmittaa vaan, että sopivan lääkkeen etsiminen on tällaista arpapeliä, jossa vointi saattaakin paranemisen sijaan mennä huonompaan suuntaan. Jälleen kerran olen kuitenkin toiveikas, että juuri tämä lääke taittaisi pahimman huipun paniikkikohtauksista, ja auttaisi katkaisemaan samaa kehää kiertävien ahdistavien ajatusten kulun. Ei auta kuin odotella mitä tuleman pitää.